Halloo, kuuluuks mittään? No eipä juuri, ja siksi otinkin ohjat omiin käsiini ja järjestin itselleni treffit. Ihan tässä lähiaikoina olisi tarkoitus pitkästä aikaa vähän harrastaa tällaistakin kanssakäymistä. Tulipas sitä heittäydyttyä villiksi!
Taisin samalla löytää sisäisen masokistini, sillä sovin nää deitit juuri sen miehen kanssa, jonka kanssa koen elämääkin suurempia alemmuuskomplekseja, siis mihinkään mittakaavoihin sopimattomia. Täälläkin ohimennen mainittu miekkonen totelkoon tästä eteenpäin nimeä Veikko.
Tämä sportti-Veikko on niin timmi tapaus, että näytän lähinnä surkuhupaisalta hänen rinnallaan, mutta koska Veikkonen on sen verran sinnikkäästi pysytellyt ei-liian-pitkän välimatkan päässä tästä mammasta, oli pakko antaa hälle edes yksi mahdollisuus. Vaikka hirvittääkin ajatus jaetusta lenkkipolusta tai sylikkäin olemisesta, sillä edellisen tapaamiskerran jälkeen on tullut hivenen kasvettua pituutta vaakasuunnassa. Luulen melko vakaasti, että tämä pinnallisuus on ihan vaan omien korvieni välistä, mutta siellä se myllääkin kaikista omistautuneimmin. Katsotaan kuinka mamman käy, ja kumpi kavahtaakaan ensin ja kauemmas. Jännityksellä odotan. Kaivakaa popparit esiin.
Muuten ei sitten kuulukaan oikeastaan mitään, kesäduunikollikin vaihtoi jo maisemaa. Paitsi että sen "coachsurfing"-tourneen toteuttaminen houkuttelee hetki hetkeltä enemmän. Suunnittelen mielessäni, mitä kaikkea siistiä voisin missäkin kaupungissa tehdä, mutta kun ajattelen seuralaisiani, tulee lähinnä kiusaantunut olo. Eiköhän se tästä, kun miehenkipeys käy ylitsepääsemättömäksi. Aika äärirajoilla taidetaan mennä!
Miten tää kesä nyt yhtäkkiä onkin näin ankea? Nyt äkkiä jotain säpinää ja sutinaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti